tiistai 13. elokuuta 2013

Liesituulettimesta opittua: jos epäilet jonkin olevan hullusti, se todennäköisesti on!

Liesituuletin on nyt saatu upotettua kattoon ja hienohan siitä tuli! Mutta ilman hermojen menetystä, kiljumista ja suuttumista sitä ei todennäköisesti olisi tapahtunut. Tätä kautta anteeksipyyntö vielä ilmastointimiehellemme, joka sai todistaa minun ja isäni suurta riitaa asiasta muutama viikko sitten. Minun suuttumuksen ja vänkäyksen vuoksi laite saatiin kattoon upoksiin, mutta olisi asian voinut nätimminkin esittää. Mutta kai se on ihan tavallista, että omien vanhempien kanssa sitä taantuu teini-ikäisen tasolle. Vai onko? :)

Mutta tapahtui seuraavaa: meille tuli malli, jota ei kauheasti vielä ole näille leveysasteille myyty. Siksi kukaan ei oikein tiennyt, että miltä sen pitäisi luonnossa näyttää. Laitteen mukana tuli epäselvä ohjekirja, jossa toki oli ohjeet saksaksi ja englanniksi, mutta epäselvät kuvat. Kävikin lopulta ilmi, että meille toimitettu malli oli päällisin puolin ihan oikea, mutta upoksiin jäävä osa parikymmentä senttiä liian syvä! Siksi kaikki asianosaiset olivat päättäneet, että tuulettimesta joudutaan jättämään kymmenisen senttiä näkyviin. Onneksi satuin paikalle ja sain asiasta sellaisen sätkyn, että sen seurauksena lähdettiin pohtimaan ja suunnittelemaan, että miten laitteen sitten saisi upoksiin. Lopulta, kun oli jo päätetty, että ilmastointiputket vaihdetaan suorakulmaisiin matalampiin ja tuplasti leveämpiin putkiin (jolloin alakattoakin olisi joutunut "vähän" fiksaamaan), joku vihdoin tajusi, että tausta on väärä. Sitä ei tietenkään voinut enää vaihtaa (laite oli maannut meillä pölyssä jo kuukausia) ja kaiken lisäksi siihen oli jo tehty jo jotain fiksauksia. No kaulusta pystyi kuitenkin leikkaamaan ja muokkaamaan, ja se saatiin kuin saatiinkin kattoon! Ulkopuolelle jäävä osa kuuluu siis jäädäkin ulkopuolelle. :) Mutta minä kyllä tykkään; kannatti taistella!


sunnuntai 4. elokuuta 2013

Melkein valmis portaikko ja hermoja raastaneet porrasvalot

Blogia seuranneet tietävät, kuinka vaikea valinta portaiden pinnoituksen valinta meille oli. Portaat ovat siis paikalleen valetut, joten kysymys oli ainoastaan siitä, minkälainen pinta niihin laitettaisiin. Olisin halunnut jättää ne hyvin vaaleiksi, mutten oikein löytänyt hyvää vaihtoehtoa sen toteuttamiseksi. Lopulta päädyimme siihen, että askelmat ovat samaa valkolakattua parkettia kuin olemme käyttäneet kaikkialla muuallakin (märkätiloja ja eteistä lukuunottamatta) ja reunaan laitetaan metallinen kulmalista, joka sekä estää liukastumasta että peittää parketin ja portaan välisen epäsiistin rajan. Kulmalista on Dionen (ent. Duuri), mutten valitettavasti muista mallin nimeä enkä sitä löytänyt heidän nettisivuiltakaan. Väri on muistaakseni Nordic Graphite.

Tällainen siitä sitten tuli (kuvat vain valitettavasti puhelimella otettuja):


Sekä portaat että kulmalistat on kiinnitetty liimalla, siksi teipit ovat vielä paikallaan tukea antamassa. Portaiden ja seinän väliin jäävä rako (näkyy näissä kuvissa melko huonosti) oli ajateltu jättää auki, mutta ehkäpä siihen joutuu sittenkin laittaa silikonin, jottei kaikki pöly ja lika pesiinny sinne. Portaiden etuseinät on käsitelty Lujalla, jonka pitäisi kestää normaalia maalia paremmin. Saa nyt sitten nähdä, että koska ne täytyy maalata uudelleen.



Porrasvalojen asentaminen olikin sellainen soppa, ettei mitään järkeä! Mieheni sanoikin, että työtunteja mitaten niille tuli niin paljon hintaa, ettei viitsi edes laskeakaan. Ongelmia oli niin monia, etten kaikkia varmaan edes muista. Mutta koitetaan!

Alunperin portaikkoa valaessa valoille jätettiin hienosti putket portaiden sisään ja sieltä johdot jokaiseen rööriin erikseen. Ongelmana vaan oli, että seinän sisään jääneet putket olivat aivan liian pystysuorassa, jolloin valaisimia ei niille varattuun tilaan olisi saanut laitettua millään (vaikkei valaisimessa montaa senttiä pitkä tausta olekaan). Röörejä piti porata suuremmiksi ja syvemmiksi, jolloin reikä itsessään suureni niin leveäksi, että seinää piti tasoittaa pienen valaisimen ympäriltä reippaasti. Ongelmana oli vain se, että kuinka valaisin saatiin sekä pysymään seinässä että massaa laitettua sekä seinän sisälle että seinän pintaan ja kaiken lisäksi pitää valaisin oikeassa asennossa ja johdot suojassa. Kai jossain välissä näissä oli jokin sähkötekninenkin ongelma, mutta sitä en (onneksi) muista tarkemmin. Ongelma ratkaistiin siten, että seinään jätettiin 15 mm:n putki pitämään paikkaa valaisimille ja estämästä johtokourua täyttymässä massalla sen aikaa kun koloja ja seinää tasoitettiin. Kun tasoite oli vähän jähmeää, vedettiin putket pois. Silti osa rei'istä olivat liian suuria, ja niitä täytyi vielä paikkailla valaisimien asennuksen yhteydessä. Valaisimet liimattiin sitten kiinni seinään johtojen asentamisen jälkeen. Seiniä kuitenkin joutui vielä korjaamaan valaisimien ollessa jo paikoillaan, niiden ympärille jäi vielä koloja tai maalisotkuja tms. Oheinen kuva on otettu yhdestä huonoimmin onnistuneesta tapauksesta, eli siinä huomaa selvästi, että ympärillä olevaa seinää on joutunut korjaamaan monta kertaa. Onneksi kuitenkin jälki ei lopulta ole tuon huonompi eikä niitä kukaan kovin läheltä kai käy katsomassa. Vai...? 


Kaiken kaikkiaan ja kaikesta säätämisestä huolimatta olen kyllä tyytyväinen nyt tähän meidän portaikkoon!
Portaikon valaisin ei ollut aivan nappivalinta, mutta siitä sitten valaisimien yhteydessä enemmän.

Hyvää elokuun alkua kaikille!