Seinien tehostevärit

Anteeksi hiljaisuus, vaikka paljon olisi raportoitavaa. Koko ajan tapahtuu niin paljon kaikkea, ettei perässä pysy! Tässä kuitenkin vihdoin kuvia seinien väreistä oikeilla seinillä, eikä vain sähköisen näytteen muodossa.

Valkoinen maali on siis Sadolinin White & Space, harmaat tehosteseinät on maalattu Tikkurilan Harmonylla. Maalareina meillä oli JSH-tekniikka, jotka hoitivat seinien tasoituksen sekä pohja- ja pintamaalauksen. Kustannus oli huomattava, mutta olemme saaneet todella ihailevia kommentteja heidän jäljestään ja muutenkin he hoitivat työnsä tehokkaasti ja hyvällä moraalilla. He eivät olleet meille ennestään tuttuja, vaan saimme kuulla heistä rakennusliike Keniken kautta. Kenike on ollut meillä tekemässä tiettyjä sisäpuolen hommia ja he hoitavat myös rappauksen. Kumpiakin voimme suositella erittäin lämpimästi ja varauksetta!

Värivalinnasta muuten sen verran, että alun perin meillä oli valittuna harmaan sävyiksi Tikkurilan värikartasta Graniitti (k499), Mantteli (m499) ja Harso (h495). Kyseiset värit ovat heidän väri"studiossa" peräkkäiset värit, joten ainakin tällainen blondi ajatteli, että värit kuuluvat samaan väriryhmään ja samaan sävymaailmaan. Onneksi huomasin raksalla värilastuja mallaillessa, että Harso-sävy alkoi vihertämään. Tarkastelin koodeja tarkemmin, ja aloin miettimään, että ehkä tosiaan 495-sarja ei ole 499-sarjan kanssa yhtenevä. Maalikaupassa kysyin asiasta, ja he näyttivät sarjojen eron. Ja totta tosiaan: siinä missä 499 on puhtaan harmaa läpi niin vaaleiden kuin tummien värien osalta, on 495 todella vihertävän harmaa värisarja! Joten yksi vaalean harmaa seinä vaihtui lennossa sävyyn H499. Värejä valitessa on muistettava, että varsinkin Tikkurilan värien kohdalla kaupoissa nähtävät värit ovat vain murto-osa siitä mitä värivalikoima kokonaisuudessaan kattaa.

Seuraavassa muutamia havaintokuvia väreistä, laitan myöhemmin lisää kuvia valmiista huoneista.

Todellinen "värikartta" :)

 

Tikkurilan Graniitti K499 keittiön seinässä

Graniitti K499 työhuoneen takaseinässä

Olohuoneen päätyseinä ja Tikkurila H499

Olohuoneeseen valittu vaalean harmaa H499 oli myöskin aivan nappivalinta tilaan, johon emme alun perin ajatellut tehosteseinää ollenkaan. Ajattelimme kuitenkin, että vaalean harmaa seinä tuo vähän syvyyttä tilaan (kiitos myös maalareille rohkaisusta!), ja esimerkiksi valkoiset verhot näyttävät hyvältä sitä vasten.

Makkarin seinä Mantteli M499

Viimeisenä esitetty sävy Mantteli on tosi hyvännäköinen luonnossa. Vähän jopa harmittaa, etten käyttänyt sitä rohkeammin, vaan pitäydyin vaaleammassa Graniitin harmaassa useassa paikassa. Mutta tosi tyytyväinen olen sävyihin kaiken kaikkiaan! Tässä Manttelin värisessä seinässä sähkömies pistorasian kantta irroittaessaan onnistui irroittamaan myös maalia melkoisen siivun. Maalari on tulossa tekemään vielä paikkamaalausta, mutta kohtaa ei taida saada alkuperäisen siistiksi millään. Onneksi tuohon kohtaan tulee yöpöytä, joten asiasta ei tartte suurempaa haloota nostaa. :)

Sellainen maininta vielä, että päivä oli sateinen ja pilvinen, kun kävin seiniä kuvaamassa. Kuvaustilanne ei siis ollut aivan ideaali eikä Light & Space pääse oikein oikeuksiin. Tuskin pääseisi minun kuvaustaidoilla muutenkaan...

Supi Arcticia saunaan!

Jo kuukausia sitten Hartmanin sisustussuunnittelijalta tuli laattojen valinnan yhteydessä ehdotus saunan seinien ja katon (sekä kylppärin katon) käsittelemisestä Supi Arctic -saunasuojalla. Hänen kanssaan tuli puhetta siitä, että haluaisimme saunaan jonkin verran tummaa pintaa, ja hän ehdotti kyseistä Tikkurilan tuotetta. Supi Arctic on läpikuultavaa ja siinä on mukana helmiäistä, joka kimmeltää kivasti. Kimmellys ei kuitenkaan ole mitään superglitterblingblingiä! :)

Me valitsimme samaisen henkilön suosituksen mukaisesti käsiteltäväksi paneeliksi ihan vain kuusipaneelia, joka on paljon edullisempaa kuin moni muu saunassa käytettävä materiaali (esim. haapa tai leppä). Paneelihan käsitellään melkein piiloon, joten kovin "hienoa" sen ei tarvitse olla. Kääntöpuolena on tietenkin se, että kuusessa on paljon oksia, jotka läpikuultavan tuotteen alta kuultavat läpi. Lisäksi paneeli on karheampaa toisista kohdista kuin toisista, jolloin tuotteen tarttuvuus ja siten peittävyys vaihtelevat hieman. Meitä se ei haittaa, vaan puun luonne saakin alta kuultaa, mutta tasaisemman pinnan haluavalle suosittelisin jotain vähemmän kirjavaa paneelia pohjalle.

Meitä onneksi ohjeistettiin, että paneelit tulee maalauksen jälkeen säilyttää pinossa ja laittaa ne mielellään kiinni muutaman päivän sisään. Kuusipaneeli on erityisen ihastunut kiertymään ja vääntymään käsiteltynä, jolloin niitä on vaikea saada enää suorana seinään. Ainakaan kuulemma viikkoja niitä ei kannata säilöä käsiteltyinä! Meillä paneelit olivat viikonlopun yli pinoissaan, eivätkä onneksi olleet kiertyneet.

Sävynä meillä on tummanharmaa Kemi, paneelit on näissä kuvissa käsitelty kerran ja maalia on laimennettu puoleen. Kuvissa ei ehkä näe kunnolla, että jälki on vähän läikikäs eikä aivan niin tumma kuin olisimme halunneet, joten paneelit käsitellään vielä paikoilleen asennettuna toistamiseen. Luulen, että jos laimennus olisi ollut esim. 20%, niin toista käsittelyä ei välttämättä tarvitsisi. Mutta tykkään jäljestä jo nyt!


Kuvat on kännykällä otettuja, joten kauhean tarkkoja ne valitettavasti eivät ole. Lisäksi kellertävä työmaahalogeeni tekee värille vähän kummia, mutta kyllä luonnossakin puun väri vielä läpi hieman näkyy.

Tässä vielä Tikkurilan sivuilta otettu malli tuotteesta ja sävystä. Näin intensiivisen pinnan aikaansaamiseksi taidettaisiin vaatia aika monta käsittelyä...

Supi Arctic Kemi (tikkurila.fi)

Laattaportaat Seinäjoen kirjaston tapaan?

Kävin taas eilen Seinäjoen uudessa ja hienossa kirjastossa, siellä betoniportaat on pinnoitettu laatoilla seuraavien kuvien mukaisesti isommalla (olisikohan 30x60) laatalla ja pienemmällä (n. 5x5) laatalla. Tuossa vois olla ideaa! Reunakaan ei olisi niin liukas, kun siinä olisi useampi sauma.

Kiitokset myös ystävälliselle lukijalle, joka laittoi kuvia edellisen kotinsa portaista. Ne olivat oikeastaan juuri sellaiset kuin olin itsekin ajatellut mutta joista kuvaa en ollut löytänyt!

Mutta tässä siis kännykän kameralla räpsäistyjä kuvia kirjaston sisällä olevista portaista. Itse en valkoista välttämättä uskaltaisi käyttää enkä portaiden nousua laatoittaisi lainkaan.

Mikä portaille pinnaksi?

Eilisen verhopohdinnan lisäksi yksi vielä suurempi ongelmakohta: meidän portaikko! Mitä ihmettä niihin laittaa pinnoitteeksi? Meillähän on paikallavaletut betoniportaat, joista alla on yläkerrasta päin otettu kuva. Taaskaan ei ole paras mahdollinen kuva, mutta ehkäpä selkeyttää jotain.

Kaiteiksi tulee Steel Pron lasikaiteet. Tässä niistä esimerkkikuva, joka on heidän sivuiltaan lainattu. Meilläkään ei pystytä lasia enää lattiaan upottamaan, mutta kehikko on kuvasta poiketen metallinen.

Jos muuta ei keksitä, niin sitten pinta on samaa parkettia, jota meille muuallekin tulee. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että vaaleaan portaikkoon lasin seuraksi olisi kivempi laittaa jokin muu materiaali. Laatta olisi parempi vaihtoehto, mutta sitäkään ei haluttaisi laittaa kuin askelmiin, ei rapun etureunaan. Laatan käytössä mietityttää se, minkälainen jäljestä tulee ja minkälaisiksi esimerkiksi laatan ja seinän saumakohta tulee. Tietenkin myös se, miltä se jalan alla tuntuu ja miten liukas se on.

Väriksi haluttaisiin varmaankin vaalean harmaa. Vitivalkoista, mattaa lattialaattaa kun kuulemma ei olemassakaan, vaan sävyt ovat enemmän luonnonvalkoisia. Alakerran kylpy- ja kodinhoitohuoneessa sekä vessassa on siis tummaa lattialaattaa, mutta tähän portaikkoon ei niin tumma haluta laittaa. Todella vähän tuntuu olevan laattavaihtoehtoja portaisiin eikä hyviä ideakuviakaan tunnu netistä löytyvän varsinkaan vaalealla laatalla! Ehkäpä en vain ole osannut etsiä tarpeeksi. Eli ei muuta kuin jatketaanpa taas googlailua... :)

Verhot vs. kaihtimet

Hupsis! Siis todellakin! Me emme muistaneet ja älynneet ajatella tulevia verhoratkaisuja, kun tilasimme ikkunoita. Domus ei ehdottanut kaihtimia ikkunoihin, emmekä älytty niitä pyytää. Eli kaihtimia meillä ei siis missään ikkunassa nyt ole. Ou nou.

Isoihin ikkunoihin olohuoneeseen ja ruokailutilaan ei tietenkään ajateltu muutenkaan sälekaihtimia, mutta esimerkiksi makuuhuoneisiin ja keittiöön, jossa ikkunat ovat tielle päin, ne olisivat olleet hyvät. Ehdin jo muutaman illan tätä(kin) asiaa panikoida, kunnes tajusin, etten edes välttämättä halua sälekaihtimia! Ja jos haluan, niin saahan ne jälkiasennettunakin. Tosin hinta taitaa olla jälkeenpäin paljon kalliimpi.

Meillä ainakin ongelmana on, että lapset heräävät todella aikaisin kun valo lisääntyy. Siksi jonkinlaiset pimennysverhot olisivat hyvät. Rullaverhoissa saisi pimentäviä vaihtoehtoja, mutta rullaverhot toisaalta aiheuttavat minulle pienoisen puistatusrefleksin, kun muistan niitä 70- ja 80-luvulla asennettuja hirvityksiä. Mutta nykyisin taitaa tyyli olla jo ihan muuta!

Seuraavassa esimerkiksi ihan Ikean perusrullaverho mustana:

Aika hieno on myös Zebra-merkin double-up rullaverho, jossa verhon saa joko kuultamaan läpi ja kokonaan umpeen. Rullaverho on kaksinkertainen, mikä mahdollistaa erilaiset pimennysvaihtoehdot. Veikkaan tosin, että hintakin on melko korkea...
 

Tykkään itse myös laskosverhoista, jotka voisivat sopia hyvin sekä keittiöön että makkareihin.

Tässä siis kuvaa tulevasta keittiöstä...

...ja tässä esimerkki laskosverhosta (kaihdinmaailma.fi).

Ruokailutilaan tulee markiisiverhot, vaikka olen niitä vastaan joskus kovasti ollut. Ne tuovat mieleen lähes kaikki neuvotteluhuoneet, joissa olen elämäni aikana käynyt. Mutta alla ruokailutilan ikkunat, kuva on valitettavasti ajalta ennen maalausta ja "oikeaa" kattoa. Rompettakin on edessä kiitettävästi, mutta toivottavasti kuva selkeyttää tilaa kuitenkin hieman...

...ja tässä esimerkki lamelliverhoista (kuva pedelux.fi)

Tällaista olen tällä kertaa pohtinut. Meillä muuten on kaikki seinät nyt maalattu ja täytyy sanoa, että todella tyytyväinen olen maalarien jälkeen sekä omiin värivalintoihin! Yritän saada kuvia seinistä tänne pian. Takkakin on valittu, kolmelasinen vei sitten kuitenkin voiton. :)

Hyvää keväistä viikkoa kaikille!

Tuplahormi ja viimehetken takkapohdintaa

Olen aiemmin pohtinut sitä, tuleeko meille varaava vai kiertoilmatakka täällä, malli meillä oli kutakuinkin selvillä.  Saimme loppujen lopuksi suhteellisen kivuttomasti päätettyä, että takaksi tulee kiertoilmatakka. Nyt takan malli puolestaan ei ole niin itsestäänselvyys kuin aiemmin! Kävi niin, että kun tilan ja hormin näki valmiina ja maalattuna, niin oma silmä alkoi kaipaamaan vielä kevyempää mallia, jonka olin nähnyt mm. viime kesän asuntomessuilla.

Mutta palataanpa asiassa hieman taaksepäin meidän hormipohdintaan - siitäkin nimittäin oli melkoista vääntöä ja sumplimista. Alla olevassa kuvassa näkyy lähtötilanne, kuva on olohuoneesta otettu. Ruokailutila on vasemmalla ja keittiö seinänpätkän takana. Ohut seinänpätkä oli rakenteellisesti tuohon tultava, ja siihen oli ajateltu "nojaamaan" läpiluukullinen takka. Ensimmäinen valintaongelma liittyi hormiin. Tykkäämme kummatkin HärmäAirin rosterisista valmispiipuista, mutta aloimme kummatkin olla sitä mieltä, että tuohon tilaan rosterinen piippu on kuitenkin melko massiivinen, koska se olisi ollut näkyvissä kattoon, eli melkein neljään metriin saakka. Se olisi ollut myös hieman erillään seinänpätkästä, joten meidän silmää se ei olisi miellyttänyt. Siksi päädyimme muurattuun hormiin.

 
Vastaava mestari (isäni) ehdotti, että yhden hormin sijaan hormista tulisi tuplahormi, joka mahdollistaisi toisen takan lisäämisen joskus esimerkiksi yläkerran isoimpaan makuuhuoneeseen tai esim. leivinuunin asentamisen tavallisen takan yhteyteen. Me tyrmäsimme ajatuksen tuplahormista pitkään, mutta aloimme asiaan lämmetä jossain vaiheessa. Tai suoraan sanottuna minä en asiaan lämmennyt ollenkaan, mies onneksi alkoi myötäilemään isääni. Hinnassa eroa tuli muutaman satasen verran yksihormiseen vaihtoehtoon verrattuna, ei sen enempää.

Tuplahormi oli Schiedelin valmishormi, toisen läpimitta 16, toisen 20 cm. Päällepäinhän sitä ei näe.Hormin ja seinän väliin on laitettu vielä palovilla, joka ei ollut edes tuohon pakollinen. Mutta onpahan kunnolla suojattu!

 

Hormi sulautuu loppujen lopuksi ihan nätisti yhdeksi pilariksi, eli isäni oli ihan oikeassa tuossa asiassa.

Alla olevat kuvat ovat ruokailutilasta olohuoneeseen päin. Olohuonehan jatkuu vielä kulman oikealle puolelle, eli isojen telineiden oikealle puolelle.

Tuohon väliin tulisi siis joko läpiluukullinen tai 3-lasinen takka. Alun perin suunnitteilla oli siis Stuvin takka, tai jokin saman tyylinen. Koska hormi ei meillä tule lähtemään suoraan tulipesän päältä, täytyy sitä kääntää, mikä nostaa takan korkeuden n. 180 senttiin, eli toinen kuva olisi lähempänä totuutta (ilman puuhyllyä).

Nyt olen kuitenkin kääntänyt kelkkaani kolmelasisen suuntaan. Se jäisi vähän lyhyemmäksi, joten kulkuväylä olisi suurempi. Muutenkin se tuntuisi sopivan tilaan paremmin. Vai sopiiko? Takka olisi samantyylinen kuin Jenni Aholan messutalossa (ensimmäinen kuva), eikä siihen tulisi tuollaista hyllyä, joka on toisessa kuvassa. Toisen kuvan takka on lisäksi suurempi kuin mitä me ajattelimme.

kuvat: stuv.com

takkacenter.fi

takkamaailma.fi

tampereentakka.com

Näin sitä tehdään taas asioista vähän turhan hankalia!

Ulkokuvia talosta

Miehen ollessa "työmatkalla" Levillä, kävimme äitini ja lasten kanssa tänään kävellen tontilla. Yksi monista tulevan kotimme hyvistä puolista on kävelyetäisyys mummulasta, tosin etäisyys vastaa kävellen jonkinasteista urheilusuoritusta... Mutta kuitenkin! Näin kahden lapsen vanhempina on hienoa, että potentiaalinen lapsenvahti on lähellä, muttei aivan vieressä kuitenkaan. Otin tänään samalla muutaman kuvan pihalta, koska yleisön pyynnöstä ulkokuvia on talosta toivottu. Niitä on aiemmissa postauksissa ollut jonkin verran, eikä tilanne ole paljoa siitä muuttunut, mutta tässä tämä meidän tuleva kotimme siis on! Kahdessa ensimmäisessä kuvassa ovat mukana äitini sekä pojat. Pienempi tosin makoilee tyytyväisenä rattaissa.

Ensimmäisissä kuvissa kuvaussuunta tieltä, eli suurin piirtein lännestä. Talon oikeanpuoleinen pääty antaa suurin piirtein etelään, takapiha itään. Oikealle puolelle tulevat naapurit ovat parinkymmenen metrin päässä, eli onneksi etelään ja ilta-aurinkoon saadaan ihan mukavasti pihaa ja terassia. Yritän saada asemakuvan tänne jossain vaiheessa, se selkiyttänee talon asettumista. Pahoittelut kaaoksesta, täytyisi käydä siivoamassa pihaa pikimmiten.

Ja huomaatte varmaan sen negatiivisen asian meidän tontista: takana pienen metsän takana törröttää masto, joka ei niin kauhean kauniilta näytä. Yllättävän vähän se käytännössä häiritsee, koska sisältä sitä ei näe. Mutta kivempi tietty olisi, jos sitä ei olisi. Noh, onpahan hyvä maastomerkki meitä etsiville: seuratkaa vain mastoa, niin törmäätte meidän kotiin! :) Muuten tontti on mukavan kokoinen: reilut 1500m2. Tosin tontti on typerän muotoinen, koska se on paljon leveämpi tien puolelta kuin metsän puolelta. Siksi talo on aseteltu juuri noin ja siksi meillä oli arkkitehti (Antti Talvitie) taloa piitämässä.

Tässä kuva takapuolelta. Valitettavasti lunta on takapihalla niin paljon, etten sinne viitsinyt lähteä rämpimään ja kuva on sen vuoksi läheltä otettu. Eikä vihreä pressu ole kaikkein kaunein myöskään... Varmaan mietitte, että mikä ihme sen funktio on, koska se on vain yhdeltä suunnalta kiinnitetty. Ihan samaa mietin tänään itsekin!


Tämä ruokailutilan ikkunanurkka on ehkäpä mun lempparikohta meidän talosta. Vasemmalla on siis tavalliset ikkunat ja oikealla puolella Schuco-liukuovi, eli lasiseinä tulee avautumaan puoleen väliin, joten tulevalle terassille on sisältä mukavan iso ja ilmava kulkutie.








Tässä aiemmin otettuja kuvia ulkoa (näkymä pohjoisesta):

Vasemmanpuoleinen (pohjoisen suunnan) naapuri on meillä ihan vieressä, mutta sinne ei ollut tarvetta jättää tilaa samoin kuin muihin suuntiin oli.

Seuraavaksi asiaa takan valinnasta, joka edelleen on ihan vaiheessa. Tai ei IHAN vaiheessa, mutta kuitenkin. Paikallinen yrittäjä ja muuraaja myy Sparthermia Stuvin asemasta, joten varmaan valintamme onkin sittenkin Spartherm. Mutta onko valinta läpiluukullinen (ja minkä kokoinen) vai kolmeen suuntaan näyttävä tulipesä, siinäpä pulmat. Kiertoilmatakka meille nyt kuitenkin tulee, se sentään on päätetty.

Ison lattialaatan haasteet

Meidän kylppäriin, saunaan, kodinhoitohuone/pukeutumistila/kuraeteinen -osastoon, alakerran vessaan sekä eteiseen tulee sama lattialaatta, joka kooltaan on 50x50cm. Minusta isot lattialaatat ovat hienompia kuin perinteiset 10x10-kokoiset, enkä oikein ole mosaiikinkaan ystävä. Eikä haluttu/osattu leikkiä monenlaisen laatan kanssa, joten yksi lattialaatta saa riittää alakertaan. Ison lattialaatan kanssa tulee kuitenkin haasteita, joita ei etukäteen osaa ajatella.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy kylppärin kaivo, eli Unidrainin Classic Linen Stripe. Olisin halunnut High Line -mallistosta jonkun vielä hienomman, mutta herättiin asiaan liian myöhään, eikä kehystä enää voinut laittaa. Noh, pääasia, että on Unidrain! Se mahdollisti ison lattialaatan käytön kylppärissä, koska kaato tehdään vain yhteen suuntaan. Emme kuitenkaan silloin aikoinaan tajunneet, että kaivo olisi ollut hyvä olla koko seinän leveydeltä, jotta laatta ei tarvitsisi laittaa myös sen lyhyelle sivulle seinän viereen, jossa myös on kaatoa kaivoon päin. Nythän tilanne on se, ettemme tiedä yhtään onko kaato edelleen kunnossa, koska laatta, joka kaivon ja seinän vieressä on leikattuna, näyttää olevan aivan suorassa. Hirvittää... Muutenkin ison laatan kanssa kaadot ja lattiakaivot on vähän ongelmallinen yhdistelmä. Meillä taisi juttu ratketa niin, että kaatoa ei ole kodinhoitohuoneessa eikä vessassa. Kuvat niistä alla.

Vessan kuvassa näkyy myös seinä-wc:n runko, vielä ei ole putkimies päässyt paikalle sitä laittamaan kuntoon. Alakerran vessaan takaseinää tuodaan vähän eteenpäin, joten seinävessa on kätevä naamioida seinän taakse. Vielä ei ainakaan ongelmia ole tullut asennuksen kanssa, mutta vaativimmat asiat lienevät vielä edessäpäin! Siitä sitten lisää kun sen aika on.

Laattojen jako menee harvoin tasan, ja johonkin on jätettävä ikäviä soiroja. "Jakojäännökset" korostuvat isossa laatassa paljon enemmän kuin pienissä. Sama tietenkin koskee seinälaattaa. Ensimmäisessä kuvassa näette, kuinka lattialaatta lähtee kokonaisena suihkuseinästä. Suihkuseinän alimmaiset laatat muuten laitetaan viimeisenä sen vuoksi, että jäljestä tulee siistein (kuulemma).

Alla olevassa kuvassa näkyy suihkuseinän vastapäinen seinä, eli saunaan johtava "pätkäseinä". Lattialaattaa jäi vain pieni soiro seinän viereen, joka näyttää vähän tyhmältä. Onneksi mittaa oli sentään viitisentoista senttiä, eikä vain muutamia senttejä.

Mietimme sitäkin vaihtoehtoa, että suihkuseinästä lähtevää lattialaatta olisi leikattu hieman lyhyemmäksi, jolloin vastapäiseen seinään tökkäävä laatta jäisi suuremmaksi (yllä oleva kuva). Kuulostaa hyvältä idealta, eikö? Onneksi kuitenkin tajusin, että koska laatta jatkuu pukutila/kodinhoitohuoneeseen, niin alla olevassa kuvassa näkyvän seinän vieressä kulkevaan laatan kokoon muutos olisi vaikuttanut pienentävästi, koska laatat jatkuvat kylppäristä samassa linjassa tänne kodinhoitotilaan. Allaolevassa kuvassa näkyy siis kylpyhuoneen oviaukko vasemmalla, saunaseinä on heti oviaukon vasemmalla puolella, suihkuseinä jää oviaukon oikeanpuoleisen seinän taakse piiloon. Onpa vaikeasti selitetty tämä(kin), pahoittelut siitä! Melkoista hifistelyä ja säätämistä taas tämäkin homma, mutta silti yksi niistä asioista, joita joutuu päättämään lennosta yhtäkkiä.

Niin, sellainen huomio vielä, että lattian laatat eivät aivan tuolta näytä ilman pölyä. Sitä on PALJON ja saa laatat näyttämään todella kirjavilta!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Sadolin Light & Space -maali

Hei taas ja hyvää kesäaikaa kaikille! Hiljaisuus on minun puoleltani taas toistaiseksi ohi, joten päivitetäänpä taas kuulumisia.

Pääsiäinenhän ei juuri toiminut edistävästi, mutta kaikkea pientä on kuitenkin taas tapahtunut. Keittiössä on viimein toinenkin ikkuna ja smyygitkin on tehty! Keittiön kaapitkin on lähtenyt tilaukseen, noin kuuden viikon päästä se tullaan asentamaan muiden kiintokalusteiden ohella. Kuva keittiöstä pohjamaalattuna.

Kaikkialla talossa on pohjamaalit ja kaikki kipsiroiskekatot on tehty ja niiden reunat viimeistelty. Tässä kuva lastenhuoneen katosta, toivottavasti seinän viereen jäävä reunus (sillä on varmaan joku nimikin, en vaan tiedä mikä...) näkyy edes jotenkin. Ainakin omasta mielestä se saa katon näyttämään tosi viimeistellyltä.

Lisäksi kodinhoitohuone on jo maalattu pintamaaliin. Sinne maalari suositteli Lujaa, koska sitten kosteus ei ainakaan tee seinille mitään hallaa. Itse kuivaan pyykit lähes aina sisällä narulla ja kosteus on melkoinen. Lisäksi kylppäristä pääsee tilaan paljon kosteutta. Kodinhoitohuoneessa ja kylppärissä laatoitetaan jo lattiaakin, joten siksi sinne ei päässyt valitettavasti vielä kuvaamaan. Ison lattialaatan haasteista riittääkin juttua, siitäkin sitten toisella kertaa...

Lisäksi yksi huone koemaalattiin Sadolinin Light & Spacella, josta yritin kokemuksia kysellä. Ilmeisesti sitä ei suomalaiset ole kovin vahvasti löytäneet, joten päätimme kokeilla sillä ensin yhden huoneen ja miettiä päätöstä sen perusteella. Ja kyllä. Se oli hyvä! Minähän olin haaveillut Tikkurilan Lumi-maalia perusvalkoiseksi, mutta mietin kuinka se käyttäytyy tehdasvalkoisten ikkunoiden kanssa. Ja hintapolitiikkakin on yksi rajoittava tekijä. Paikallisessa maaliliikkeessä vinkattiin Sadolinin Light & Space, joka lupaa taittaa valoa Lumi-maalin tavoin ja on samoin puhtaan valkoinen. Heillä on Sadolin poistumassa kokonaan ja kyseinen maali oli ainoa, jota he olivat ottaneet erän ja myivät sen halvalla. Ongelmana oli, että heidän mallipala oli remontin keskellä mennyt tosi huonoksi, eikä muualtakaan sitä täältä kaupungista löytynyt. Olen myös tosi pettynyt siihen, että Sadolinilta ei koskaan vastattu sähköpostiin, jossa pyysin mallipalaa itselleni tai edes tietoa siitä, missä lähialueella mallia voisin käydä katsomassa. Jos hinta ei olisi ollut niin halpa, olisin varmaan suuttunut olemattomasta palvelusta niin paljon, etten tuotetta olisi ostanut! Mutta koska 10 litran pönikkä tuli useita kymppejä halvemmaksi, niin se tekee jo useita satasia säästöä.

Mutta tässä ensimmäisiä kuvia kyseisellä maalilla maalatusta tilasta. Ensimmäisessä kuvassa yritin näyttää maalin sävyeron tehdasvalkoiseen, ja kyllä siitä ehkä tarkkasilmäisimmät jotain huomaavat.

Toisessa kuvassa koko huone, siinä ehkä näkee kuinka kipsikatto jää yllättävän harmaaksi puhtaan valkoisen rinnalla. Itseäni se ei haittaa, koska "roiskeet" tekevät katosta kuitenkin niin erityylisen. Sitten kyllä haittaisi, jos katto näyttäisi keltaiselta! Mutta tehdasvalkoiset ikkunat kyllä pomppaavat vähän silmille, valitettavasti. Mutta sen kanssa olen päättänyt oppia elämään! Onneksi verhot muuttavat ilmettä kuitenkin jonkin verran.

Kolmas esimerkkikuva Light & Spacesta yrittää näyttää vertailun Tikkurilan Lumi -maaliin. Tai siis mallipalaan, joka tosin on ilmeisesti oikeasti maalilla tehty. Tikkurilan Lumi -mallipala näyttää kieltämältä aika paljon vielä valkoisemmalta kuin LS:llä maalattu seinä kuvassa, mutta luonnossa ero ei ollut näin merkittävä. Salamaa ei kuvissa ole käytetty.

Olen kyllä itse varsin tyytyväinen tähän valintaan, ainakin toistaiseksi. Nyt sitten täytyykin miettiä, että otetaanko listoiksi puhtaanvalkoista vai tehdasvalkoista. Ehkäpä sinne puhtaan valkoisen puolelle käännytään. Tosin jos väliovet ovat tehdasvalkoisia, niin sitten listojenkin on oltava. Toivottavasti saisimme pian tarjouksen kiiltävävalkoisista sisäovista, niin sekin asia ratkeaisi. Tosin tässä on monella muulla asialla suurempi kiire, kuten ulko-ovien hankinta (ei valittu), takan valinta (ei päätetty) jne. Noh, positiivisia ongelmiahan nämä kaikki ovat!