Raksailoa ja -ahdistusta

Olen monelta taholta kuullut, kuinka raksaprojektiin kyllästyy aivan totaalisesti jossain vaiheessa ja kuinka suuri koetinkivi rakentaminen on parisuhteelle. Budjetin pettäminen kiristää hermoja ja vie yöunet, ja kaikki takaiskut raksalla tuntuvat sillä hetkellä elämää suuremmilta. Varsinainen rakennusprojekti meidän kohdallamme on kestänyt nyt vajaan vuoden, koko projekti on kestänyt kuitenkin ja noin kaksi vuotta kaiken kaikkiaan, jos mukaan lasketaan tontinhankkiminen, arkkitehdin suunnitteluvaihe sekä alun maatyöt. Julkaisen saman tekstin poikkeuksellisesti kummassakin blogissa, koska ajattelen, että ehkä ajatukseni ovat ajankohtaisia ja hyödyllisiä sekä niille, jotka ovat jo rakentamassa tai päättäneet rakentaa, mutta myös niille, jotka suunnittelevat muuttamista, remontointia tai muuta muutosta nykyisessä tai tulevassa kodissa.

Meidän projekti on sujunut siinä mielessä tosi hyvin, ettei suuria takaiskuja ole tullut budjetin ylityksiä lukuunottamatta. Niistäkin suurin osa on ollut ns. omavalintaisia, eli olemmekin päättäneet hankkia suunniteltua kalliimman tai monimutkaisemman vaihtoehdon, ja usein juuri tällaisissa asioissa niiden kustannusvaikutukset kertaantuvat myös muissa vaiheissa. Esimerkiksi meillä tarkoituksena (ja budjetoituna) oli tehdä yksinkertainen, suorakulmainen tai L-muotoinen talo. Meille kuitenkin tuli useita kulmia, jotka sopivat hyvin tonttiin ja tilavaatimuksiimme, mutta jotka nostavat kustannuksia sekä työn että materiaalien osalta vain yhden esimerkin mainitaksemme. Olemme myös puolisoni kanssa olleet yllättävän samanmielisiä kaikista valinnoista ja olemme osanneet kunnioittaa toisen unelmia tai valintoja tietyissä asioissa, jolloin toinen on puolestaan kunnioittanut toisen mielihaluja jossain toisessa asiassa. Kustannukset ovat kuitenkin se asia, jota oikeasti täytyy nyt miettiä tarkkaan. Vaakakupissa toisella puolella painaa rahojen riittävyys ja toisella se, ettei loppuelämäksi ajatellussa unelmien kodissa halua tässä vaiheessa tehdä liikaa kompromisseja.

Miksi sitten yhtäkkiä kirjoitan tästä aiheesta? Koska tämä viikonloppu ja ensi viikon alku on juuri se aika, jolloin kaikki loput päätökset on lyötävä lukkoon! Olemmekin yrittäneet pohtia, vertailla, suunnitella, ottaa yhteyttä asiantuntijoihin ja myyjiin sekä kiertää kauppoja hullun lailla viime päivät! Kaikki aiemmin rakentaneet ja remontoineet varoittavat, että vaikka kuinka on aikaa suunnittelulle, tulee kuitenkin lähes kaikkien päätösten kohdalla todella kiire. Se on niin totta! Onneksi itse olen miettinyt ja pohtinut esimerkiksi pintamateriaaleja jo pitkään, mutta päättämisen vaikeus jarruttaa päätöksiäni. Yksi ystäväni sanoi osuvasti, että jossain vaiheessa on vain hyväksyttävä, että kaikkia ihania materiaaleja tai ratkaisuja ei vain voi yhdessä kohteessa käyttää. Lisäksi koko ajan tulee markkinoille kaikkea uutta, jota itse ei voi jäädä odottamaan.

Budjetin ylittyminen on tietenkin aina ikävä ja ahdistava asia, ja lisärahoitus on hoidettava tavalla tai toisella jos meinaa projektin joskus valmiiksi saada. Meidän ystäväpiirissä on pariskunta, jotka teettivät talonsa avaimet käteen -ajatuksella, ja ovat nyt melkein pari vuotta sekä rakentaneet että riidelleet toimittajan kanssa. He sanoivat osuvasti, että olisivat maksaneet aika paljon enemmän, että voisivat olla varmoja siitä, että talo olisi hyvin tehty, voisi nukkua rauhassa ja ennen kaikkea asioista ei tarvitsisi enää riidellä. Meillä onneksi on vastaavana mestarina vanhanaikainen ja jääräpäinen tyyppi, jonka kanssa saa väitellä melkein kaikesta. Mutta hän on isäni, joka varmasti tekee kaikkensa, että talo on ensiluokkaisesti tehty eikä yllätyksiä pitäisi tulla. Hän on ollut paikalla varmaan 80-90 % koko rakentamisen aikana, joten olemme enemmän kuin onnekkaita.

Mitä sitten ohjeeksi, jos rakennatte itsellenne kotia?

1. Hyväksykää, että takaiskuja tulee ja kompromisseja on tehtävä.

Jokaisessa talossa tulee kohtia, joissa arkkitehdin, rakenne-, putki- ja sähkösuunnittelijan sekä rakentajien omat toiveet tai näkemykset eivät vain voi kohdata. On tehtävä kompromisseja ja annettava myös periksi. On ehkä priorisoitava mitkä ovat asioita, joista itse ei ole valmis joustamaan piiruakaan ja mitkä ovat asioita, joista täytyy osata luopua tai edes muuttaa. Ja hyväksyttävä, että jälkimmäisiä on paljon enemmän. Meillä esimerkiksi on jouduttu muuttamaan valokatkaisimien paikkoja, yhdessä kylppärissä jopa huoneen ulkopuolelle, joka minulle oli järkytys. Kokonaisuutta ajatellen, ei asialla ole oikeasti suurtakaan merkitystä, enemmänkin harmitusta. Erästä ikkunaa on jouduttu harmittavasti pienentämään ja kattoa laskemaan, koska arkkitehti ei ole loppuun saakka miettinyt toteutusta. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä varmaan kaikkiaan paristakymmenestä kompromissista. Niin asiat vain menevät, eikä kaikkea kannata harmitella.

2. Hankkikaa tiimiin tekijöitä, joihin luotatte ja joista olette kuulleet hyvää.

Kuten sanottu, on paljon helpompaa ja halvempaa tehdä kerralla oikein kuin monta kertaa halvalla sinne päin. On sanomatta selvää, että tuttujen kanssa on helpompi toimia ja kertoa mitä oikeasti haluaa ja miten asiat tulee tehdä. Vastaavaksi mestariksi on hyvä palkata henkilö, johon luotatte, ja jonka tiedätte haluavan teidän parasta, varsinkaan jos itse ette osaa tai pysty olemaan usein paikalla seuraamassa työnjälkeä tai työn etenemistä.

3. Arvioikaa kustannukset valmiiksi mielummin ylös- kuin alaspäin.

Minäkin ekonomina tiesin tämän etukäteen, mutten kuitenkaan tehnyt näin. Virheistä saadaan maksaa pitkä penni lisälainan ISON marginaalin muodossa.

4. Suunnitelkaa ja kysykää kokemuksia muilta

Vanha latteus "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pitää tässäkin paikkansa. Vaikka tuntuu turhalta suunnitella kaikkea siinä vaiheessa kun perustuksiakaan ei ole, on se oikeasti kannattavaa. Tietenkin tietyt asiat vaativat sen, että tilan näkee valmiina, mutta isot linjat täytyy olla valmiina hyvissä ajoin. Muuten joudut tekemään liian varmoja valintoja, jotka harmittavat myöhemmin. Hyvä tapa on myös haastatella ystäviä ja tuttavia, jotka ovat jo rakentaneet, ja kysyä heiltä mitä he tekisivät nyt toisin. Heiltä saa todella paljon hyviä ja käytännönläheisiä vinkkejä, joita ei ole itse tullut ollenkaan ajatelleeksi! Tosin on niitäkin, jotka eivät halua myöntää omassa kodissaan olevan mitään vikaa, vaan pitävät omia valintojaan ainoina oikeina. He ovat todella rasittavia suoraan sanottuna.

5. Arvioikaa kriittisesti omia valmiuksia ja miettikää toteutus tarkasti

Meillä oli alun perin ajatuksena tehdä itse osa projektista, mutta mieheni työ ei tällä hetkellä anna myöden olla vain puoliksi läsnä. Lisäksi kaksi pientä lasta aiheuttavat tietenkin minulle, mutta myös miehelleni rajoitteita olla raksalla paikalla. Arvostan sitä, että mieheni sanoi jossain vaiheessa, ettei hän halua menettää vuotta lasteni elämästä olemalla ensin töissä päivät ja illat ja viikonloput raksalla. On osattava laittaa omalle työlle hinta ja arvioitava oma jaksaminen ja omat valmiudet. Meillä esimerkiksi kuopus on valvottanut paljon, mikä on vaikuttanut sekä omaan että miehen jaksamiseen. Tosin me olemme ajatelleet, että ihana kun oma koti rakentuu, ja siihen jaksaa laittaa paukkuja väsyneenäkin, mutta raksamiehiksi meistä ei tässä elämänvaiheessa olisi kummastakaan ollut.

6. Luottakaa itseenne

Koskaan ei ole tullut ulkopuolisilta niin paljon "ohjeita ja neuvoja" niin paljon kuin rakentamisen aikana, ei edes lasten kasvatuksesta! Laitoin siksi lainausmerkit, että yleensä oman kodin rakentamisen ohjeisiin ja neuvoihin sisältyy ajatus siitä, että muut toteutustavat ovat aivan kummallisia ja suorastaan typeriä. Älkää uhratko omia haaveita sen perusteella, mistä muut haaveilevat tai pitävät kauniina tai toimivana. Talo on koti ainoastaan teille, muille pelkkä rakennus. Ja aikataulut on ainoastaan teille! Jos koette ahdistavana sen, että kaikki kysyvät koska pääsette muuttamaan, niin älkää rakentako ollenkaan. Minun teoriani mukaan ihmiset kysyvät talon valmistumisajankohdasta ainoastaan sen vuoksi, etteivät oikein osaa kysyä muutakaan, mutta haluavat kuitenkin osoittaa kiinnostustaan jotenkin. Älkää siis ottako sitäkään liian vakavasti.

7. Älkää masentuko!

Ei ole mitään syytä vaipua epätoivoon, vaikka aina kaikki ei mene suunnitellusti! Eikä varsinkaan ole syytä masentua jo etukäteen, koska toisilla ei kaikki mene suunnitellusti ja parisuhdekin on heillä vaikeuksissa. Muiden projektit eivät ole mitenkään sidoksissa teidän projektiin. Edellisessä kohdassa kannustin miettimään mitkä omat valmiudet ovat rakentamaan. Muistakaa siis miettiä, mikä on teille se hinta, että itse pääsee vähemmällä kun palkkaa muut ihmiset hommiin. Tai mihin te haluatte käyttää rahaa ja mihin ette. Ongelmat ovat tietenkin aina subjektiivisia, mutta laittakaa ongelmia perspektiiviin ja ajatelkaa suurempaa mittakaavaa. Muutama tonni sinne tänne on oikeasti pieni raha siitä, että saatte rauhallisin mielin käydä nukkumaan.

Mitä meille sitten kuuluu?

Noh, me olemme vasta muutama kuukausi sitten avioituneet (raksaprojektista huolimatta), eikä todellakaan olla eroamassa! :) En kuitenkaan voi sanoa, etteivätkö pinnat olisi välillä todella kireällä, kun pienin poika valvottaa, uhmaikäinen on hankala, miehellä on rankkaa töissä ja itse stressaan omasta tulevaisuudesta. Ja päälle rakennetaan kivitaloa. Itse olen pyrkinyt miettimään sitä, kuinka onnellinen kuitenkin olen, koska minulla on ihanat lapset ja aviomies ja voimme rakentaa unelmien kotia. Ainakin tietyissä puitteissa! Välillä on vaikeaa pitää yllä positiivisuutta, mutta sentään tiedostan asian ja yritän olla kiitollinen ja hyväksyä myös omat puutteet niin äitinä, vaimona kuin naisena.