Elokuun puolessa välissä ensimmäisen kerroksen ulkoseinät saatiin vihdoin rakennettua. Kuten sanottua, rakentaminen on niin hidasta, että välillä meinaa lähteä järki... Jännä juttu, että mä muistaisin, ettei viime kesänä ollut montaa lämminta ja aurinkoista päivää, mutta kuvissa näyttää olevan todella hienot säät!
Ontelolaatat saatiin taloon vähän elokuun puolen välin jälkeen. Voitte varmaan kuvitella, kuinka mukavaa oli sinä aamuna tulla katsomaan vanhemman, silloin vähän vajaa kaksivuotiaan pojan kanssa tapahtumaa paikan päälle, kun tontilla hääräsi valtavan suuri nosturi!
Kuvassa isäni on ohjaamassa laattoja paikalleen. Hänen, ja meidän muidenkin jännittämisestä huolimatta, kaikki meni tosi hyvin. Tosin paikalla oli nosturikuskin lisäksi neljä miestä ohjaamassa ja häsläämässä, mikä oli ihan riittävästi. Kaiken lisäksi kuski oli tosi taitava, mikä osaltaan helpotti työtä kovasti.
Tämä tuntui silloin jonkinlaiselta merkkipaalulta, kun ekan kerroksen ulkoseinät olivat "paketissa". Noh, enää se ei tunnu samalta ollenkaan, vaan tuntuu, että tuosta päivästä on kulunut jo ikuisuus eikä vieläkään olla lähelläkään loppua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti